Koirat viihtyvät mainiosti rantasaunan varjossa

Koirat viihtyvät mainiosti rantasaunan varjossa

Asumme Jämsän Kuorevedellä, aivan Mäntän rajalla. Kotimme sijaitsee järven rannalla, metsän ympäröimänä, jossa koirillamme on mahdollisuus juosta vapaana päivittäin ja vaikka uida, jos sille päälle sattuvat:) Vaikka asumme maaseudulla, niin siitä huolimatta käyn joka päivä koirien kanssa metsälenkeillä, pimeään aikaan kuljemme usein myös tiellä. 

 


Kennelin nimi tulee myös kotimme nimestä, Vaattalahti. Asumme siis mieheni Ahtin mummolassa, ja kun serkukset tulivat tänne, he tulivat silloin Vaattaan.

 

Olen koko ikäni viihtynyt eläinten parissa. Lapsena melkein asuin navetassa lehmien, kanojen ja sikojen parissa. Meillä oli tietysti maalla myös paljon kissoja sekä koira.

 


Ensimmäinen oma koirani oli tiibetinspanieli, Sina (Sabina). Sina oli sopivan pieni silloin kun asuimme vielä kerros- ja rivitalossa. Kun muutin Vaattalahteen, tänne isoon pihaan piti saada isompi koira. Silloin valintani oli Newfoundlandinkoira ja niin hain meille Pideraq´s kennelistä Mantan. Manta sai myöhemmin seurakseen Nellan. Tyttäreni suomenlapinkoira Kiti kasvoi ja vietti myöhemminkin paljon aikaa meillä. Pian Ahti alkoi kaipailla omaa koiraa. Sitten aloin katsella netistä, löytyisikö sieltä jotain lapinkoiria, vai olisiko joku muu rotu, joka sopisi meille. Kuinka ollakaan löysin sieltä todella upean rodun, joita en ollut koskaan nähnytkään. Se oli KEESHOND.

 


Kohta jo haimme Johannalta Nessin (Eswood Nereida). Johannan mielestä Nessi oli niin lupaavan oloinen pentu, että toivoi muidenkin näkevän sen. Sain puhuttua Ahtin ympäri, ja luvan käydä Nessin kanssa näyttelyissä. Siitä se sitten varsinaisesti alkoi, minun koiraharrastukseni.

Jaa tämä sivu